10.05.2022
Kapitalistinen järjestelmä rakentuu maksimaalisen kärsimyksen ja tuhoamisen perustalle. Kärsimys vaikuttaa erottamattomalta osalta ihmisluontoa, jolle ei tule loppua, joten keskitytään tällä erää tuhoamiseen. Koska kapitalismi tuhoaa enemmän kuin luonto uusiutuu - uusiutumattomista luonnonvaroista puhumattakaan - tuhoaminen päättyy Maapallolla termodynamiikan lakien mukaan varsin pian.
Oletetaan, että Suomi ei halua taantua kehitysmaan tasolle kapitalismin perustan romahtaessa, joten mietitään, minkälainen järjestäytynyt yhteiskunta Suomessa voisi olla vaihtoehtona nykyiselle. Teknologia ei taianomaisesti ratkaise ongelmia, vaan ne pitää kohdata perinteisin menetelmin. Minkälaisia toimivaksi todettuja vaihtoehtoja löytyy valtioista verrokiksi?
En keksi muuta vaihtoehtoa kuin Korean demokraattinen kansantasavalta, tuttavallisemmin Pohjois-Korea. Sillä on vuosikymmenten kokemus haastavassa ympäristössä toimimisesta ja itsenäisyyden säilyttämisestä erimielisten valtioiden ympäröimänä. Maa ei ole päätynyt nykyhetkeen vapaaehtoisesti, vaan pakotteiden sanelemana. Ilman Neuvostoliiton romahdusta 90-luvun vaihteessa Pohjois-Korea olisi todennäköisesti paljon länsimaisempi, eikä läheskään niin resilientti tulevan romahduksen suhteen.
Länsimaisesta näkökulmasta Pohjois-Korea näyttäytyy painajaismaisena roistovaltiona, ja siinä valossa propaganda haluaa esittää valtion. Silti faktojen perusteella maassa on monet asiat järjestetty paremmin ja pitkäjänteisemmin kuin melkein missä tahansa muualla. Mm. seuraavia asioita Pohjois-Koreassa on selvästi vähemmän Suomeen verrattuna: KHK-päästöjä, fossiilisten käyttöä per capita, autoja. Lannoitteita, torjunta-aineita, geenimuuntelua. Mukatyön tekemistä, SoMea. Pörssi yms. talousmekanismejä, eliittiä. Lihansyöntiä, petrokemiallisten tuotteiden käyttöä.
Listaa pystyy jatkamaan, ja jokaista aihealuetta voisi käsitellä omassa kirjoituksessaan. Maa on jo kokenut suuren romahduksen, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Pohjois-Korea kuitenkin selvisi: Kehitys on kuitenkin mennyt eteenpäin, ja elinajanodote on kasvanut. Maan johtajilla on ollut pakon edessä harvinaista kaukokatseisuutta maan asioiden järjestämisessä.
Jos voi sanoa jonkun maan olevan valmis kohtaamaan kapitalismin ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat kriisit, niin arvioin sen olevan Pohjois-Korea. Kansa ei ole ehtinyt tottua kestämättömän korkeaan elintasoon, ja yhteiskunnassa on paljon vähemmän riskirakenteita kuin länsimaissa. Muutokset tulevat olemaan paljon pehmeämpiä ja vähäisempiä.
Kulutusjuhlaa ja yksilönvapautta arvostavan ihmisen kannalta Pohjois-Korea ei ole hyvä paikka elää. Se ei tarkoita sitä, etteikö maan yhteiskunnassa voisi olla paljon hyviä asioita Suomeen verrattuna. Kun tavoitteeksi asetetaan post-kapitalistisen, tulevaisuuden kriisit kestävän yhteiskunnan rakentaminen, Pohjois-Korea toimii monilta tärkeiltä osilta mallimaana Suomelle.