Teräskäsi

Pohdin vaihteeksi ihmiskunnan tarkoitusta - onko se kuten Agentti Smith sanoi - ja lainaaan häntä taas kerran:

I'd like to share a revelation that I've had during my time here. It came to me when I tried to classify your species and I realized that you're not actually mammals. Every mammal on this planet instinctively develops a natural equilibrium with the surrounding environment but you humans do not. You move to an area and you multiply and multiply until every natural resource is consumed and the only way you can survive is to spread to another area. There is another organism on this planet that follows the same pattern. Do you know what it is? A virus. Human beings are a disease, a cancer of this planet. You're a plague and we are the cure.

Vai onko ihmiskunnan tarkoitus jokin muu? Itse en tähän osaa vastata, mutta ajattelen eksaktin vastauksen puutteessa varmimman toimintatavan olevan ihmiskunnan - ja sen olemassaolon sallivan luonnon - säilyttäminen, kunnes jokin muu, parempi vastaus löydetään.

Viimeisen sadan vuoden aikana toteutettu, ihmislajin aikajanalla peruuttamaton ja yksisuuntainen, elämän mahdollistavan biosfäärin järjestelmällinen ja laskelmoitu totaalinen massatuhoaminen, on mielestäni tyhmintä mahdollista, mitä ihmiset voivat itselleen tehdä.

Yhdysvallat oli pitkään yksi ainoista demokratian edustajista, kunnes tauti levisi myös Eurooppaan - Ranskaan, Iso-Britanniaan, Norjaan jne. Lopulta piskuinen Suomikin demokratisoitui 2. maailmansodan jälkeen. Yksi ongelman juurisyistä lienee markkinatalous. Länsimaisten demokratioiden yksi suurista yhteisistä tekijöistä on markkinatalous - jonka tavoite on suistaa ihmiskunta ja luonto kaaokseen. Käytettävissä olevan tiedon perusteella länsimaiset demokratiat eivät pysty hallitsemaan markkinataloutta, joten lähtökohtaisesti markkinatalous toimii hallitsemattomasti demokraattisissa valtioissa.

Markkinatalouden yksi tärkeimmistä peruspilareista on resurssien mahdollisimman säästelemätön ja tuhlaileva käyttö. Markkinatalouden perustavanluontoiset, pysyvät viat eivät todennäköisesti ole ylitsepääsemätön ongelma kuvitteellisessa rajattomien resurssien toimintaympäristössä. Reaalimaailmassa maapallon biosfäärin tarjoamat resurssit ovat varsin rajalliset, ja jos elämää ei haluta tuhota maan pinnalta, resursseja pitää käyttää säästeliäästi ja pitkäjänteisesti, jos haluaa löytää ihmiskunnan tarkoitukselle jonkin muun vastauksen, kuin se mitä Agentti Smith ehdottaa.

Toinen länsimaisten demokratioiden ongelma, etenkin Euroopassa, on liiallisen näennäisen hyvinvoinnin tarjoaminen ihmisille, äänestäjille. Ihmiset äänestävät valtaan poliitikkoja, jotka lupaavat järjestävänsä massoille kaikkea kivaa - yltäkylläisyyden buffetin. Miksi ihmiset äänestäisivät muunlaisia poliitikkoja valtaan? Yltäkylläisyys johtaa myös samaan lopputulokseen, kuin markkinatalous, eli biosfäärin tuhoon. Ihmiset äänestävät valtaan aina vain enemmän mukavuuksia lupaavia poliitikkoja, joka kiihdyttävät kuluttavaa noidankehää entisestään.

Länsimaiset demokratiat ja markkinatalous yltäkylläisyydessään toimivat samalla suunnannäyttäjä muille maailman valtioille ja ihmisille. Jompaa kumpaa - tai pahimmillaan molempia - ihannoidaan, joka saa ihmiset muuallakin tavoittelemaan samaa fysiikan lakien mukaan - eli tosiasiallisesti, yksiselitteisesti - kestämätöntä elintasoa myös itselleen.

Länsimainen demokratia ja markkinatalous ovat vetovastuussa planeetan nykytilasta. Vapaus ja vastuu johtivat vuosikymmenten aikana mielisairaaseen vallan käyttöön, jonka hedelmistä luonto ja ihmiskunta pääsevät nauttimaan vähimmilläänkin satojatuhansia tai miljoonia vuosia. Tähän mennessä markkinatalous ja demokratia ovat kyenneet ehdottamaan koko toimintansa aikana länsimaissa vain yhden ratkaisuehdotuksen pysyvien vikojensa aiheuttamiin ongelmiin: taikuus. Taloudelliset ja hallinnolliset järjestelmät, jotka ehdottavat taikuutta tavaksi ratkaista eksistentiaaliset ongelmat, ovat kelvottomia, jos ihmiskunnan tarkoitukselle halutaan löytää Agentti Smithin ehdottamaa vaihtoehtoa parempi vastaus.